Vielä kerran konserttitalo TS 27.1.2021

Uutena tulokkaana politiikkaan olen päässyt seuraamaan läheltä pohdintaa Turun konserttitalon tulevaisuudesta. Aihe on polttava, eikä kirjoitukseni ole tarkoitus kyseenalaistaa tai aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään, vaan enemmänkin tuoda tietoisuutta vaihtoehdoista ja haasteista mitä kyseisessä projektissa on olemassa.

On käyty monipuolista keskustelua ja jokaisessa vaihtoehdossa on erinäisiä hyviä, kuin myös huonoja puolia.

Haluaisin tuoda esille uuden ehdotuksen konserttitalon sijainnista. Sellaisen, jonka uskoisin tyydyttävän enemmistöä ja pitäisi Itsenäisyydenpuiston sillä sijallaan, mihin se aikoinaan on myös suunniteltu. Se säilyisi kunniapaikallaan Aurajokirannan tuntumassa ja uudistettuna se voisi olla kahta parempi, kuin se on tähän mennessä totuttu kokemaan.

Ehdotettuna sijaintina paikka, jonka käyttämättömyyttä ja tyhjää tonttia olen pohtinut jo pidempään. Alueena se on paljon suurempi ja antaa mahdollisesti enemmän vapauksia suunnitella meitä paremmin palveleva musikaalinen kulttuurin keskus.

Valvoessani Wäinö Aaltosen museon kattosaneerausta pääsin tarkastelemaan lähempää tätä niin keskustassa olevaa, vielä paljolti hyödyntämätöntä aluetta.

Puhun siis Samppalinnan tuulimyllyn ympäristöstä.

Kävin jokin aika sitten paikan päällä kävelyllä ja mittailin alueen kokoa. Tilaa on yli tuplasti enemmän kuin Itsenäisyydenaukiolla ja kykenin ihastelemaan Tuomiokirkkoa, Mikaelinkirkkoa ja Martinkirkkoa uudesta kuvakulmasta. Aurajoki alapuolella, Kakola siintää viistosti toisella puolella kuin jykevän taiteellisuuden malliparina.

Valmiiksi luonnon muokkaamia muotoja hyödyntäen saisi kohtalaisen korkean rakennuksen korkealle paikalle. Tällä paikalla olevalta rakennukselta näkisi kauas sekä rakennus itsessään erottuisi maisemasta. Sijainti on vieläpä Aurajoen äärellä ja kalliopohjalla, josta ei muodostuisi sellaisia geologisia riskejä kuin lähempänä jokea saattaisi olla.

Miksei konserttitaloa voisi rakentaa tänne? Tukevalla pohjalla siitä tulisi vankka arkkitehtuurinen taidonnäyte, joka näkyisi pitkälle Aurajoella kulkevalle väestölle. Sijainti olisi rakennuskustannuksiltaan edullisempi kuin hämähäkkitontti. Rauhallisella sijainnilla ei ilmenisi tärinäongelmia kuten Ratapihankadulla, eikä konserttien aiheuttama ruuhka osuisi niin pahasti Itäiselle Rantakadulle. Rakentaa saisi myös omassa rauhassa sivummalla, eikä tienkäyttäjille tulisi käyttökatkoksia nostureiden tai tavaraansa purkavien kuorma-autojen työskennellessä. Alue on jo nyt valmiiksi aidattu, joten turvallisuus ja rakennusaikainen varastointi olisi helppo toteuttaa.

Keskusta ei olisi kaukana, bussit kulkevat aivan läheltä ennestäänkin ja autolla pääsee jo nyt mäen päälle. Hotellitkin ovat aivan näköpiirissä vastarannalla, joissa niin vierailevat kulttuurinälkäiset, kuin muusikotkin voisivat yöpyä.

Paljon toivottu Aurajoen itärannan vetovoima kulttuurikohteena tulisi kasvamaan ja avautuisi aivan uusia vaihtoehtoja yhdistää ympärillä olevat kulttuuri- ja liikuntamahdollisuudet kokonaisuudeksi. Pystyisikö orkesteri esiintymään vaikkapa Paavo Nurmen jokavuotisissa kisoissa?

Toisin kuin Itsenäisyydenaukiolla saattaisi käydä, nyt rakennelma ei tekisi alueesta niin massiivista.

Vähälle huomiolle jäänyt ja monelle tärkeä Itsenäisyydenaukio ei jäisi rakennuksen alle, vaan pikemminkin ottaisi arvonsa keskeisenä kulkureittinä niin tulevalle konserttitalolle, museoon, kuin teatteriinkin. Se toimisi paremmin alustavassa tehtävässään virastotalon eduspuistona ja nostaisi itsenäisyytemme arvokkuuden sinne missä sen kuuluukin olla. Tämä tyydyttäisi varmasti poliitikkojen lisäksi myös muita alueesta huolissaan olevia. Itsenäisyyden kivenkin voisi siirtää puistoon kohottamaan tärkeää merkitystään. Samalla kun aluetta kehitetään voisi puiston ilmettä piristää valoilla saaden sen myös pimeänä vuodenaikana houkuttelevammaksi vierailijoille.

Sen lisäksi, että Turulla olisi uusi hieno konserttitalo sellaisella sijainnilla, että kelpaa muille esitellä, nostaisi se alueen arvoa ja kannustaisi parantamaan myös Samppalinnan kesäteatterin ulkonäköä. Tarkoitushan ei olisi jyrätä historiallista myllyä, saati asuinrakennusta, vaan kannustamaan päivittämään nekin konserttitalon rakennuksen yhteydessä. Onhan kesäteatteri keskittynyt erityisesti musikaaleihin ja musiikkinäytelmiin, joten kuinka loistavasti nämä kaksi kokonaisuutta palvelisivat toisiaan?

Hyvällä suunnittelulla voisi olla myös mahdollista yhdistää Wäinö Aaltosen museon, Samppalinnan kesäteatterin ja uuden konserttitalon varastointi. Miksei myös kaupungin teatterinkin, mutta ilman yhdyskäytävää. Konserttitalon saisi rakennettua paljon suuremmaksi kookkaan tontin myötä. Lisätila antaisi enemmän vaihtoehtoja isomman käyttäjäkunnan palvelemiseen. Turun filharmoniselle orkesterillehan tässä ollaan rakennusta tekemässä ja samalla siitä voisi tehdä paikan myös muillekin ammattimuusikoille harjoittaa ammattiaan.

Isot ikkunat Aurajokea kohti katsojan katsellessa elämää sen varrella musiikin soidessa. Iltanäytöksissä auringon heijastusta tai tähtitaivasta. Kuinka helppoa olisi houkutella maailmanluokan taiteilijoita esiintymään tällaiseen Turun kukkulalla olevaan musikaaliseen keskukseen?

Tiedän, että konserttitalo on jo sinänsä kallis projekti vaatien paljon rahallista panostusta. Kuitenkin, jos rakennustyöhön ryhdytään, miksei siitä rakennettaisi saman tien muillekin käyttäjille hyödyllistä uutta turkulaista maamerkkiä? Voisiko tästä tulla oikea kulttuurinen yhteishanke, johon haettaisiin rahoitusta kauempaakin, jottei rakennusprojekti verottaisi niin paljoa meidän kuntalaisten taskuja?

Arvoisa lukija, kun ensikerralla liikut kyseisen kohteen äärellä, voisitko pohtia, onko ehdotuksessani rytmi kohdillaan vai ovatko nuotit pahasti kadoksissa?

Veli-Matti Sandberg, rakennusmestari, kuntavaaliehdokas. (kok)